Rakkauden kuluttaja suhteessa.

Rakkauden kuluttaja suhteessa.

Mietin tuossa eilen enemmän kuin paljon kaikkea syvällistä ja myöskin osittain pinnallisia asioita, lähinnä kuitenkin meitä ihmisiä rakkauden kuluttajina.

Eräs ystäväni kirjoitti rohkean tekstin omista ulkonäkö ongelmistaan, harvinaisen kauniisti hän kuvaili itseään herkulliseksi perunaksi. Itselläni on usein sellainen olo, että olen se peruna kellarin pimeimpään koloon hautautunut, unohdettu puolimiten mädäntynyt peruna. En tiedä miksi tunnen niin itsestäni, vaikka olen sinut jokaisen ylimääräisen kilon ja näpyn kanssa.

Voisin veikata, että syynä tuohon oloon ovat useimmiten miehet ja nykykulttuuri. Juuri tuota nykyistä kulttuuria pohdin hyvän tovin eilen. Usein kirjoittaessani huomaan, että en olekkaan täysin tyhjä päinen, vaikka useimmat minut ”tuntevat” pitävät minua tyhmänä. Liekö se sitten tyhmyyttä etten viisastele kokoaikaa tai se, että valitsen mahdollisen elinkumppanini aina väärin. Tiedä sitä sitten, mutta en ole tyhmä, oikeastaan olen usein yllättävän viisas ja jos olisin tyhmä miksi useimmat ihmiset kääntyisivät ongelmiensa kanssa puoleeni. Niin, aivan, olinhan kertomassa teille ajatuksiani nykykulttuurista, enkä suinkaan siitä olenko tyhmä vai en.

Huomasin, kun kieriskelin omien sekavien tunteideni keskellä, miksi olen edelleenkin miltein 28-vuotiaana yksin, ilman parisuhdetta. Syytän ankaralla kädellä meidän kieroutunutta nykykäytäntöä suhteessa, jonka peruskaava menee suurinpiirtein seuraavasti.

Näet mielenkiintoisen ihmisen, ihastut, saat vastakaikua, päädytte jossain kohtaa sänkyyn ja PUM se oli siinä. Pahempi versio tästä on se, kun olet jonkun kanssa, tai joku sinun kanssasi, vain siksi, että on joku kenen kanssa ”jakaa arkea”, vaikkei arkea oikeastaan edes jaeta vaan etsitään ainoastaan joku kenen kanssa jakaa kuluja, kunnes löytyy seuraava, parempi versio.

 Kyllä, kärjistetty tiivistetty versio, mutta helppo jokaisen ymmärtää. Jokainen etsii jotain mistä hyötyy itse, eikä välitetä, arvosteta toista ihmistä edes sitä vertaa, että oltaisiin rehellisiä. Kuluttajia niitä me nimenomaan olemme, kulutamme toisiamme kuin kertakäyttöastioita. Emmekö voisi kerrankin pysähtyä ja uhrata ajatuksen sille oikealle aidolle ihmiselle, joka joutuu meidän käyttäytymisestämme kärsimään.

Joskus oli tapana se, että kun valitsit puolison, yritettiin kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin saada suhde toimimaan. Sama yrittäminen näkyi myös tavaran kulutuksessa, jos jokin meni rikki se korjattin, eikä heitetty roskiin, marssittu kauppaan ostamaan uutta.

Olemmeko vain käyttötavaraa toisillemme, joka korvataan uudella heti, kun alkaa kyllästyttämään?

Etsiikö kukaan, minun lisäkseni, enää aitoa rakkautta, joka ei halua käyttää toista millään tavalla?

Kommentoikaa, pohtikaa ja kysykää.

Muistakaa myös heittää minulle aiheita josta haluatte kuulla.

Facebook Comments

Seuraa meitä!

Saana Katariina

Aloitteleva bloggari joka elättelee toiveita siitä, että saisi joskus kirjoitettua edes yhden kirjan. Seuraajat saavat vapaasti laittaa toiveita tulevista jutuista.