Mikä minusta tulee isona?

Lähipiirissäni on isoja päätöksiä elämässä edessä. Nimittäin kouluun haku yläluokilta.. Valinta elämässä, joka voi olla toisille kovinkin vaikea. Ajankohtana tälläiselle päätökselle kyseinen ikä on kohtuullisen vaikea. Olet kasannut omaa identiteettiäsi jo ehkä hyvinkin määrätietoisesti ja varmasti, tai sitten et lainkaan. Heille joille valinta on helppo, ovat tässä kovinkin hyvässä asemassa. Ja hienoa, että päätös on jo tehty! Mutta nähdäkseni kovin monelle päätös voi olla verta,hikeä ja kyyneliä. (Veri unehdettakoon, mutta ahdistus tulevasta voi olla kovinkin läsnä. Vaihdettakoon sanonta tässä kohtaa siis ”ahdistusta, tuskanhikeä ja kyyneliä”. )
Mikä minusta tulee isona on vaikea kysymys monelle aikuisellekin. Itsekin painin kysymyksen kanssa edelleen lähes päivittäin. Olen opiskelemassa unelma-alaani, mutta työkenttämme on valtavan laaja aina vauvasta vaareihin ja mummoihin, joten edessäni on luultavasti kiperiä päätöksiä. Olen kuitenkin jo aikuinen, tunnen itseni kohtuullisen hyvin ja nuoruuden tunnemyllerrykset ovat vaihtuneet aikuisuuden tunnemyllerryksiksi. Olen kerännyt niinsanotusti henkistä pääomaa tietoisesti itselleni. 15 (tai 16-vuotias) on vielä kuitenkin kovin nuori päättämään, ”mitä aikoo tehdä koko lopun elämäänsä”. Henkilökohtaisesti olen allerginen tälle lauseelle ”koko lopun elämäsi”. Te jotka tätä päätöstä olette tällä hetkellä tekemässä, pitäkää mielessänne, mitä ikinä valitsettekaan, sitä ei tarvitse tehdä koko lopun elämää. Tällä ajatuksella saatatte tietämättänne pahentaa paniikkia ja ahdistusta valinnan teosta. Aikuistenkin ympärillä olisi tärkeää muistaa olla lietsomatta tälläistä ajatusmallia. Tärkeämpää olisi aloittaa ennakoiden pohtimaan sitä, kuka minä olen, ja mistä minä tykkään. Kävin muutama päivä sitten puhumassa kuutosluokkalaisille sosionomin työstä ja yritin puheenvuorollani panostaa siihen, että koskaan mietintä tulevasta ei ole liian aikaista. En tarkoita, että pitäisi kutosluokalla panikoitua tulevasta ja listata kuumeisesti paperille ammatteja ja valita niistä, vaan tutustuminen omaan itseen olisi oiva keino. Tehdä esimerkiksi paperille karttoja mielenkiinnon kohteista, ja erityisesti niistä jotka eivät todellakaan kiinnosta. Sekä kysyä itseltään myös; Miksi tämä kiinnostaa? Miksi tämä ei todellakaan kiinnosta? Netissä löytyy myös paljon mielenkiintoisia testejä niin ammatinvalintaan kuin persoonallisuuteenkin, niiden kanssa on syytä olla tietysti aina hieman varuillaan, mutta luotettavalta sivustolta tehdyillä testeillä saat itsellesi hieman sanoitettua sitä millainen olet.
Esimerkiksi:
  • https://www.kunkoululoppuu.fi/duunikone/ 
  • https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti 
  •  https://www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet-ja-kortit/temperamenttirobotti
 sivustolta löytyy erilaisia materiaaleja kivoistakin peleistä ja materiaaleista, joita voi hyödyntää. Älä anna sanan mielenterveys vaikuttaa päätökseesi mennä sivustolle, materiaalit mielenterveystyössä vain yleensä ovat itsen tutkiskeluun liittyviä. Sieltä löytää kaikissa elämäntilanteissa oleville paljon hyödyllistä tietoa.
Mitä jos en tiedä yhtään ja ahdistus on todella piinaavaa? Tai jos perheeni tilanne on sellainen, että joudun selviytymään yksin. Ensinnäkin, kukaan ei koskaan ole täysin yksin. Aina löytyy auttava käsipari tai pää, jonka mietinnät ovat juuri sinua varten. Jos et ole saanut päätökseesi tukea, mieti tarkkaan oletko sitä itse halunnut ottaa vastaan vai onko ympärilläsi ollut vääriä ihmisiä? Tuleeko mieleesi joku henkilö, jonka kanssa sinun on ollut helppo jutella? Jos lähipiiristäsi ei sellaista löydy, ota netti käyttöön. Useissa kouluissa on tähän tarkoitukseen opot ja koulukuraattorit, mutta jos et siitä huolimattakaan koe saaneesi apua, etsi tietoisesti sellainen henkilö, jonka kanssa voit asiasta puhua ja aloita keskustelu. Olkoon hän naapurisi tai liikunnan opettajasi. Ja muista, että vastuulliselta aikuiselta saat varmasti apua. Myös paikallisissa TE-toimistoissa on ammatinvalintaohjaajat, jotka ovat näitä tilanteita varten.
Muista olla itse aktiivinen, tutustu itseesi ja kuuntele itseäsi. Älä anna kenenkään lannistaa unelmiasi! Kaikki on mahdollista, askeleet kohti unelmia ovat välillä kohtuuttoman suuria, mutta arjessa myös usein pieniä.
Hae apuja, opettele itse ja myönnä avuntarve ollessasi vaikean tuntuisessa tilanteessa! Ja muista, mikään ei ole lopullista 🙂
Opiskeluintoisin terveisin,
Elämän etsijä
Facebook Comments

Seuraa meitä!

Elämänetsijä

Elämänetsijä

27-vuotias kahden vilpertin tyttären äiti, yhden miehen vaimo, rintamamiestalon emäntä, sosionomiopiskelija ja melkoisen vaihderikkaan lapsuuden ja nuoruuden viettänyt elämän etsijä. Ajattelumallina positiivisuus ja vaikeistakin asioista oppiminen. Intohimonani jooga, opiskelu, auttaminen omien kokemusten siivin sekä persoonallisuuspsykologia. Harrastuksinani kirjoittaminen sekä potkunyrkkeily. Mottona there's allways reason to smile sekä allways be the best version of yourself.