dav

Kun ruoka ei maistukaan

Minulla on aina ollut hyvä ruokahalu.
Olen syönyt hyvällä halulla kotiruokaa ja herkkuja. Vihannekset ja hedelmät ovat aina maistuneet.

Minut on jo nuorena opetettu tekemää ruokaa.
Äiti on ammatiltaan kokki, lapsuuden kodissa tehtiin aina itse ruokaa, sekä käytiin ulkona syömässä.

Muuttaessani hyvin nuorena omilleni, en turvautunut paljoakaan eineksiin. Tein yksinkertaista ruokaa, koska se tuli halvemmaksi. Ei niitä jauhelihamakaroni mössöjä ravinteikkaaksi voi kutsua, mutta olivat nekin hyvä alku omille kokkauksille. Jostain on aloitettava !

Minulla on aika hyvä ruokatietous.
Tunnen paljon raaka-aineita, tiedän mitä ruoka maksaa, osaan kokata reseptistä ja soveltaa niitä. Osaan maustaa ja maistaa ruokaa.
Minulla on kohtuullisen hyvät lähtökohdat kokkailuun, vaikka en siinä taitava olekaan.
Leipominen on asia erikseen, se ei ole minun vahvinta alaani.
(Nimimerkillä videolta opetellut leipomaan korvapuusteja.)

Viime vuoden aikana minulla on ollut haasteita ruoan kanssa.
Masennus vaikuttaa monesti ruokahaluun.
Omalla kohdallani ruoka ei ole maistunut samalla tavalla.
Olen voinut pahoin, jolloin pelkkä ruoan ajattelu oksettaa.

Tilanne on ollut minulle täysin uusi.
Miten minun ei tee ruokaa mieli, kun aina olen syönyt hyvällä halulla?
Miksi ruoanlaitto on nykyään kauhean raskasta, vaikka aiemmin olen pitänyt siitä?
Miksi ostan kaupasta vain tuttuja ja turvallisia tuotteita, kun olen aiemmin rohkeasti kokeillut uutta?

Vaikeaa on selittää jollekin miltä tuntuu, kun edes herkut eivät maistu.
Miltä tuntuu seistä karkkihyllyn edessä ja koittaa etsiä sellaista tuotetta joka ei kuvottaisi.

Onneksi pahoinvointia ei ole jatkuvasti. Välillä tulee päiviä kun iskee ne tutut ruokahimot.
Parasta on syödä hyvää ruokaa nälkäisenä.

Onneksi on ystävä jonka kanssa nähdään aina lounaan merkeissä. Seurassa ruoka maistuu paremmalta. 

Facebook Comments

Seuraa meitä!

Tyypin vaimo

Tyypin vaimo