Kun menee yli..

Olin tällä viikolla Jaakko Hakulisen luennolla ja sen innoittamana päätin kirjoittaa hieman stressistä ja ylikuormittumisesta, samalla sivuten myös hieman uupumukseen. Luennon aihe oli hieman eri, nuoren kohtaaminen (mikä oli muuten ihan mielettömän hyvä, suosittelen). Jaakko kuitenkin sivusi hieman stressiä ja kuvasi sen niin loistavasti, että ajattelin, että tuon jos minkä tahdon jakaa. Jo ihan siitäkin syystä, että itse olen kokenut kohtuullisen vaikean uupumuksen, josta näin 3 vuotta myöhemmin voin sanoa, että nyt vasta alan nähdä olevani kaiken sen niskan päällä. Itselleni stressinsietokyky on ollut yksi suurimmista kehityksen kohteista ja ajatusmallien muutoksia sen kanssa on tehty paljon, paljon ja aina vain enemmän.

Jaakko kuvasi stressin astiaan, jossa on vesiraja. Tuo vesiraja kertoo sinulle pitkäaikaisten stressitekijöiden rajan. Eli väärät ajatusmallit, huono elämäntilanne, kuormat, jotka olet muiden ansiosta saanut kantaaksesi. you name it. Jos vesiraja kertoo astian olevan jo täynnä tai lähes täynnä pysyvämmistä stressitekijöistä on kykymme vastaanottaa hetkellisiä ja ohimeneviä stressitekijöitä heikompi. Mikä taas vaikuttaa esimerkiksi impulssiherkkyyteemme sekä ahdistumiseen.  Tämä ilmiö johtaa siihen, jota kielessämmekin usein ruokitaan ”menee yli”.

Koin, että tämä kuvaus oli niin avaava, että taas uusia ahaaelämyksiä stressistä sekä uupumisesta virtasi päähäni jonossa. Näinhän se on. Jokaisella meillä on erilainen stressinsietokyky, jolloin jokaisella on myös henkilökohtaiset omat asiat, jotka täyttävät astiaamme pitkäaikaisilla stressitekijöillämme. Unohtamatta ns. hyviä stressitekijöitämme, joita on mielestäni väärin sanoa stressitekijöiksi, mutta joita ne kuitenkin ovat. Kuten esimerkiksi itselläni, koulu. Sen saralla on paljon tehtävää, ja deadlineja eri kursseilla on vastassa lähes päivittäin, saan siitä kuitenkin niin paljon itselleni henkistä pääomaa, etten edes ajattele sitä stressinä = hyvää stressiä. Sinut liikkeessä pitäviä asioita. Samoin vaikkapa heillä, jotka ovat juuri siinä työssään missä jokaisella solullaan haluavatkin olla. Tuleekin muistaa, että nämä hyvät stressit täyttävät astiaasi myös. Ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti kuin huonot ja energiaasi syövät.

Silloin jos taakka kääntyy itseäsi vastaan ja onkin huonoa stressiä astia täyttyy nopeammin. Olet vaikkapa työssä, jossa et halua olla, jonka arvot tai tavoitteet, eivät ole sitä mitä sinä olet ja arvostat, tai työskentelet ihmisryhmän kanssa (lapset, vanhukset, aikuiset) joiden kanssa et vain luonnollisesti osaa toimia saa vesirajasi nousemaan huomaamatta huonolla stressillä korkeuksiin, jotka mielessäsi taas aiheuttaa kyynisyyttä, negatiivisuutta, katkeruutta ja ainaista huonovointisuuden tunnetta, on soppasi valmis. Usein tähän tilanteeseen päädytään juurikin itseltä huomaamatta, pitkän ajan juoksussa. Voit olla kuitenkin varma, että lähiympäristösi huomaa tämän ja varmasti usein myös koittaa sitä sanoittaa. Kannustankin meitä kaikkia pohtimaan omaa vesirajaa tarkoin ja kriittisin silmin.

Tässä käsittelin asioita, jotka haviatsemme itsessämme kohtuullisen nopeasti ja joille voimme kohtuullisen helposti tehdä itse jotain. On tietysti olemassa myös muita tekijöitä, kuten vaikeat elämäntilanteet, mutta ne jätettäköön toiseen kertaan.  Kaikkia näitä on kuitenkin hyvä miettiä ja punnita omaan astiaan, saadaksesi selville oman rajasi ja huomataksesi, koska sinulle ”menee yli”.

Astiakuvaus tuli luennolla esiin vaiheessa, jossa pohdittiin nuoren kohtaamista aidosti. Jota voi myös peilata kenen tahansa ikäisen kohtaamiseen aidosti. Kun sinulla itselläsi on vastaanottava tila mielessä, voit kohdata myös toisen hänenä, omana itsenään. Ei sellaisena, joksi itse hänet ajattelet. Ja jotta itselläsi on vastaanottava tila mielessä, tulee sinun, yhtenä kolmesta pääosa-alueesta, ymmärtää oma vesirajasi.

Vastaanottava tila mielessä:

  1. Stressinsieto ja kuormitustilanne
  2. Itsetuntemus, kosketus itseen
  3. Narsistinen tasapaino – itsetunto

Jätetään kaksi muuta pohdittavaksi toiseen hetkeen.

Aurinkoista lauantaita ja rentoutta elämään!

-Elämänetsijä

 

Facebook Comments

Seuraa meitä!

Elämänetsijä

Elämänetsijä

27-vuotias kahden vilpertin tyttären äiti, yhden miehen vaimo, rintamamiestalon emäntä, sosionomiopiskelija ja melkoisen vaihderikkaan lapsuuden ja nuoruuden viettänyt elämän etsijä. Ajattelumallina positiivisuus ja vaikeistakin asioista oppiminen. Intohimonani jooga, opiskelu, auttaminen omien kokemusten siivin sekä persoonallisuuspsykologia. Harrastuksinani kirjoittaminen sekä potkunyrkkeily. Mottona there's allways reason to smile sekä allways be the best version of yourself.