Kesän loppu, syksyn alku

Edellisen tekstini kiitollisuushaaste jäi päivittäiseltä kirjaamiselta paitsi, olisihan se nyt pitänyt tiedostaa, sillä lomisin olen huono tietokoneen käyttäjä. Oikeastaan opiskelu on ainut mikä motivoi mua koneen ääreen..

Päätinkin nyt kirjoittaa tästä ainutlaatuisesta lomastamme yhteislistan kaikesta siitä, mistä saan olla kiitollinen. Kaikkea en varmasti muista listata, mutta annan nyt ajatuksen viedä niihin hetkiin, mihin se pysähtyä haluaa.

  • Viimeinen kesä alle kouluikäisten kanssa kotona. Tänään esikoinen asteli ensimmäisen kerran esikoulun ovelle. Kuinka aika kulkeekaan nopeasti ja napanuoran katkaisu on taas yhden asteen pidemmällä. Ainutlaatuista oli, että saimme olla yhdessä ehkäpä viimeistä kertaa ikinä, 3 kuukautta kotona tyttärieni kanssa. Muistoja on nyt kerätty valtaisat määrät sydämeen talteen.
  • Uusi harrastus. Tai itseasiassa kaksi. Aloitimme kesällä rakkauspakkaus Merlen, Viiriäiskoira 7kk, kanssa tokon eli tottelevaisuuskoulun. Kuinka paljon se onkaan opettanut koiran kanssa toimimista, mutta myös arjessa tarvittavia taitoja, eläinten lukemista, oman itsen päättäväisyyttä, määrätietoisuutta ja rauhallista tapaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Toisena uutena rakkautena melonta. En voi sanoin kuvailla kuinka mahtavaa on ollut illan hämärtyessä käydä melomassa tyynellä järvellä, auringon laskiessa ja veden osuessa kajakin keulaan. Korvien kuunnellessa lintujen laulua, pienen pientä tuulen ujellusta ja iloisia naurunremahduksia mökkien pihoilta. Ajoittain remontin  väsyttämä pää on saanut erityisen paljon energiaa näistä hetkistä.
  • Riidat ja kiukuttelut. Tottakai olen kiitollinen kaikista niistä ilon ja onnen hetkistä, mutta tänä kesänä erityisesti olen myös miettinyt kiukkujen ja riitojen merkitystä elämässä. Emme tietenkään välttyneet kotona ollessamme taistoilta ja toisinaan äidin tukka oli niin sekaisin, että ajatuksiin pääsi livahtamaan ”olispa vähän kiva olla töissä”. Kiukku ja riidat on kuitenkin taas opettanut sekä lapsistani uusia luonteenpiirteitä, että itsestäni uusia puolia. Ja onhan se niin, että mitä turvallisempi olo lapsella on, sitä helpommin kiukkukin pääsee paikalle livahtamaan. Turvalliset aikuiset = turvallista purkaa tunteitaan. Ja kun muuttaa asiat itselleen positiiviseksi, on tilanteet ollut huomattavasti helpompi sulattaa, selvittää ja antaa ajella menneisyyteen.
  • Ystävät ja läheiset, tänä kesänä on ollut paljon aikaa viettää rakkaiden kanssa. Yöelämä on tainnut jäädä jo mun elämästäni pysyvästi pois, mutta kiitollinen kaikesta siitä lempeästä, rauhallisesta ja voimaannuttavasta ajasta jota ystävien kanssa on saanut viettää. Paljuilua, puutarhajuttuja, reissu Ruotsiin, pitkiä syvällisiä keskusteluja, terassi- ja lounastreffejä… Lisäksi tänä kesänä sain kunnian tutustua 4:ään mahtavaan ihmiseen, jotka kulkevat jokainen tavallaan samanlaista henkistä taivalta kun minäkin. Vertaistuen ja keskustelujen määrä on ollut jotain niin mieletöntä.
  • Kesälomaretket. Dalai Lama on yhdessä elämänopeistaan opastanut jokaista käymään vähintään yhdessä uudessa paikassa vuosittain, mä olen tänä vuonna saanut kokea tuplaten uusia paikkoja, Kevään reissu Lyypekiin, josta karvalapsemme haimme, lämmittää vieläkin mieltä sekä alkukesän roadtrip lasten ja ystäväni kanssa Ruotsiin hymyilyttää edelleen.
  • Ja aina mukana kulkevat luonto niin omassa pihassa tehdyt retket riippukeinuun tai telttaan kuin vaellusretket kansallispuistoissa sekä ihan vain näkymä ikkunasta. Paljon paljon jäi kirjoittamatta, mutta niistä voinee kirjoittaa mieleen juolahtaessa uudelleenkin. Ihana kesä. Sopivassa suhteessa kasvun paikkoja ja flowssa eloa. Syksy saa tulla uuden ja ihmeellisen kera ja niitähän piisaa varsin paljon tälle vuotta. Esikoisen eskari, nuorimmaisen uusi hoito, mun uusi työ ja lasten uudet harrastukset, vain mies jatkaa suhteellisen tasaista elämäänsä vailla suuria muutoksia, ainiin paitsi onhan hänelläkin metsästyskoiran kova koulutus edessä. Innolla odottaen!

 

Rakkautta ja hymyä alkavaan syksyyn!

-Elämänetsijä

 

Facebook Comments

Seuraa meitä!

Elämänetsijä

Elämänetsijä

27-vuotias kahden vilpertin tyttären äiti, yhden miehen vaimo, rintamamiestalon emäntä, sosionomiopiskelija ja melkoisen vaihderikkaan lapsuuden ja nuoruuden viettänyt elämän etsijä. Ajattelumallina positiivisuus ja vaikeistakin asioista oppiminen. Intohimonani jooga, opiskelu, auttaminen omien kokemusten siivin sekä persoonallisuuspsykologia. Harrastuksinani kirjoittaminen sekä potkunyrkkeily. Mottona there's allways reason to smile sekä allways be the best version of yourself.