Kaikista ihmisen keksimistä aseista tuhoisin ja tehokkain on sana

Avasin kalenterini tälle viikkoa katsoakseni, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Ja silmiini osui alkuviikon mietelause ”kaikista ihmisen keksimistä aseista tuhoisin ja tehokkain on sana”, päätin että tämä olkoon ensimmäisen tekstini aihe.
Oletko joskus huomannut päästäneesi suusta sanoja, joita et olisi halunnut. Varmasti itsekukin. Viikonlopun, remontin ja lasten ”hieman” vilkkaiden leikkien lomassa huomasin, että päästin niitä itsekkin. Toiset ihmiset ovat temperamentinsä puolesta herkempiä moisille möläytyksille. Erityisesti tunneihmiset, he jotka käsittelevät ensin tunteella ja vasta sen jälkeen järjellä. Tässä kohtaa nostan käteni ylös.
Tätäkin voi kuitenkin harjoitella. Väärin käytettynä ja tiedostamatta sanoilla voi saada omassa elämässään paljon pahaa. Voit ihmetellä miksi ystäväsi eivät tahdo viettää kanssasi aikaa niin paljon kuin itse tahdot, tai miksi olet aina se joka tulistuu ja joutuu muita useammin konfliktitilanteisiin (tässä kohtaa sanottakoon kuitenkin, että konflikteja on hyväkin välillä tulla, sisältö vain voi olla epäasiallinen). Esimerkiksi, jos keskustelet ihmisen kanssa jolla on aivan erilaiset arvot ja maneerit elämässäsi, saatat ottaa toisen näkemykset itseesi ja sorrut ajattelemaan kuinka toinen haluaakin vain pahoittaa mielesi, kun todellisuudessa keskustelette asioista, joista teillä on vain kovin erilaiset näkemykset.
Palatakseni tästä ulospääsyn harjoitteluun. Näen tässä, jos jossain erityisesti positiivisen ajattelumallin -paikan. Jos koet, että sanojesi syöksentä on asia, jolle haluat tehdä jotain, rupea tietoisesti miettimään sitä. Miksi haluat sanoa toiselle niin? Tuleeko kaikki vain impulssina? Onko itselläsi joku tunne takana, joka vaikuttaa asiaan?
Impulssina tulevat sanat ovat toki vaikeampia saada kuriin, mutta impulssejakin voi estää. Usein impulssisanat, kertovat lapsuudessa opitusta tavasta. Kommunikointi kotona ei välttämättä ole ollut suuressa roolissa, ja onkin saattanut jo valmiiksi olla vain töksäyttelevää tiuskintaa. Se ei siis automaattisesti tarkoita, että ”minä nyt vain olen tälläinen”. Kun tietoisesti alat harjoitella itsesi kuuntelua, huomaat koska tulistuminen alkaa ja voit pysähtyä miettimään, mikä sen sai aikaiseksi? Joku tietty sana? Tapa sanoa? Itsellesi kipeä asia? Kun havaitset sen, mikä juuri sinut saa kohahtamaan, voit tehdä asialle paljonkin. Hätäapu; pysähdy, koita nähdä vastapuolen näkemys asiaan, mieti  haluatko oikeasti sanoa nuo ajattelemasi sanat. Jos et, mieti uudet kehittävämmät. Tai sano, että tämä on aihe, josta sinun on vaikea puhua.
Kommunikointia voi taapahtua päivän aikana todella paljon, kaikkea sitä ei voi mitenkään suunnitella, eikä tarvitsekaan. Spontaanikanssakäyminen on tärkeää elämässä! Mutta ongelmatilanteet voi saada puolta pienemmiksi. Ja mikä tärkeintä, tulistuminen vie valtavasti voimia, miksi purkaa energiaansa siihen, kun voit sen käyttää myös esimerkiksi blogin kirjoittamiseen tai joogaan? Tai mihin tahansa itsellesi tärkeään asiaan tai tekemiseen. 🙂
Sanat ovat sekä parhain, että pahin aseemme!
Ihanaa alkavaa viikkoa, tehdään siitä sellainen, josta mieleemme voi jäädä positiivisia muistoja!
-Elämän etsijä
Facebook Comments

Seuraa meitä!

Elämänetsijä

Elämänetsijä

27-vuotias kahden vilpertin tyttären äiti, yhden miehen vaimo, rintamamiestalon emäntä, sosionomiopiskelija ja melkoisen vaihderikkaan lapsuuden ja nuoruuden viettänyt elämän etsijä. Ajattelumallina positiivisuus ja vaikeistakin asioista oppiminen. Intohimonani jooga, opiskelu, auttaminen omien kokemusten siivin sekä persoonallisuuspsykologia. Harrastuksinani kirjoittaminen sekä potkunyrkkeily. Mottona there's allways reason to smile sekä allways be the best version of yourself.