Epävarmuus, trendit ja kauneusleikkaukset

Epävarmuus ja trendit

Ennen laihuus oli yleisimpänä kauneisihanteena, niin että jopa luut näkyivät ihon alta, oli muka jotenkin hienoa kun oli vako reisien välissä. Mutta nyt on noussut uusi kauneusihanne esille, joka on kyllä ollut jo jonkin aikaa. Lihaksikkuus, voimakkuus, sporttisuus. Toisin sanoen, terve ulkonäkö. Siihen olen osittain itsekin mennyt mukaan, koska se tuo hyvän olon itselle, se tuo itsevarmuutta ja tietynlaista ylpeyttä ja uskoa itseensä, kun on ylittänyt itsensä salilla. Se tuo eloisuutta ihmiseen, kun on saanut tarpeeksi ravintoa. Ylilaihuus taas ei, se ei kauheasti mitään sinulle anna. Kuihtunut ulkonäkö, väsynyt ja onneton ihminen on usein sen takana. Rajoittunut elämä.

Jokaisella on varmasti joskus ollut epävarmuuksia ulkonäönsä suhteen, mutta eikö ne isoimmat epävarmuudet olekin yleensä mennyt ohi kun on kasvanut teiniajoista tai vähän aiemminkin. Mikään ei ole ikuista. Sekin on periatteessa pelkkä vaihe, joka vaan kuuluu siihen ikään mutta siitä kuitenkin yleensä kasvaa pois, ja sitä päätyy jättämään ne isoimmat epävarmuudet taakseen.

Sitä ymmärtää pikku hiljaa ettei se ulkonäkö ole tärkein asia maailmassa. Ulkonäkötrendit osaa monesti olla todella typeriä, ja moni saattaa mennä siihen mukaan. Mutta siinä kohtaa pitäisi olla vahva ja jatkaa omana itsenään, ellei se trendi oikeasti ole ihan järkevä. Niin kuin esim. salilla käyminen on noussut todella isoksi jutuksi ja sitä voi periaatteessa pitää trendinä, mutta se on minulle ainakin tuonut pelkästään hyvää. Se että jaksaa pitää omasta kropastaan huolta ja samalla oma mieli lepää, kun nauttii siitä mitä tekee.

Kauneusleikkaukset

Nykyään sitä näkee kaikkia ihme leikkauksia, mitä ihmiset on käyneet tekemässä omalle kropalleen. Jopa isomman takapuolen hankkiminen (salin ulkopuolella siis) vaikuttaa nykyään olevan jotenkin trendikästä. Muutama viikko sitten luin jostain, kuinka joku 17-vuotias teinityttö oli käynyt leikkauttaa itselleen isomman takapuolen ulkomailla, sitten olikin tullut mutkia matkaan. Tulehduksia, kipuja ja implantit jotka tekivät koko takapuolesta epämuodostuneen. Leikkaus vei liikuntakyvyn pitkäksi aikaa.

Silloin vasta hän oli ymmärtänyt, ettei se ollut sen arvoista ja kuinka turha leikkaus se oli, jonka hän olisi hyvin voinut jättää tekemättä. Ehkä sitä pitäisi vähän aikasemmin yrittää ymmärtää, millaiset asiat kannattaa jättää tekemättä. Millaiset asiat on oikeasti todella merkitsemättömiä loppupeleissä. Sitä pitäisi osata arvostaa sitä mitä jo on käsissä, eikä aina vain haluta ja vaatia lisää. Koska on moni, jolla ei ole mitään, mitä juuri sinulla on.

Sitä pitää kattoa pään päällä, omaa terveyttä, näköä, perhettä ja liikuntakykyä itsestäänselvyytenä. Harvoin sitä oikeasti on varaa valittaa, varsinkaan kun ymmärtää ja muistaa kuinka paljon isompia ongelmia maailmassa on. Mutta monesti se menee niin päin, että ihmisellä jolla on kaikki mitä vain voi tarvita, vaatii aina vain lisää. Mikään ei riitä ja ahneus kostautuu. Ja ihminen, jolla ei oikeastaan ole mitään, ei edes pyydä mitään parempaa ikinä.

Mutta siis, asiaan. Eli jos nyt välttämättä haluaa isommat pakarat niin ehkä kannattaisi valita se fiksumpi ja turvallisempi vaihtoehto ja käydä kuntosalilla, eikä leikkauspöydällä. Sitä periaatteessa menee siitä mistä aita on matalin, koska todellisuudessahan sen ongelman voisi korjata ja ratkaista ihan vaan asennetta muuttamalla. Muuttamalla sitä hölmöä ajattelutapaa, etteikö riittäisi sellaisena kuin on. Mutta se ajattelutapa ja pinnallisuus on siinä kohtaa jo saattanut kasvaa niin kieroon, ettei ymmärrä sen ongelman olevan omassa päässä, eikä omassa kehossa. Koska en henkilökohtaisesti usko, että kukaan menee tekee minkään leikkauksen ihan vain oman itsensä takia.

Mietitäänpä, jos olisit ainoa ihminen koko maapallolla, etkä olisi ikinä aikasemmin nähnyt ketään toista ihmistä kuin itsesi, niin luuletko että tekisit kyseisen leikkauksen mistä olet nyt pitkään haaveillut? Et varmastikaan, koska et tiedä mikä on ns. ”epänormaali” tai ”normaali” piirre. Ei ole ketään johon verrata itseensä eikä kukaan, joka sanoisi ettetkö riittäisi. Uskon että ulkoiset tekijät aiheuttaa alitajuntaan tietynlaisen paineen ja sitä jollain tapaa alkaa ajattelee olevansa parempi tietynlaisen näköisenä. Sitten sitä uskotellaan itselleen ja kaikille muille että leikkaus on ihan vain itseään varten, vaikka oikeastihan sitä alitajuisesti yrittää miellyttää ja hakea hyväksyntää joka puolelta muuttamalla itseään.

Ymmärrän kuitenkin myös sen, että jokin asia omassa ulkonäössä voi haitata elämää todella paljon, ja jos se sama asia on vaivannut monia vuosia, niin ehkä silloin on oikea hetki miettiä mitä tehdä. En nyt sano että se olisi niin yksinkertainen asia tai että kannattaisi sen epävarmuuden ja pahan olon mennä niin pitkälle, etteikö sietäisi katsoa itseään peilistä enää. Mitään pikaratkaisuja ei ainakaan kannata tehdä, tai mennä jonkin älyttömän trendin mukaan jotka vaihtuu oikeasti jatkuvasti suuntaan kuin toiseen.

Uskon kuitenkin että ajan kanssa kaikki aina helpottuu, oli kyse oikeastaan mistä tahansa. Se joka on pienestä asti tuntunut omasta mielestä olevan se isoin ongelmakohta tai huono puoli itsessä, sitä alkaakin ajan kanssa pitämään siitä, ja sitä ymmärtää että juurikin se erityinen piirre tekee sinusta sinut. Eikä siitä silloin enää haluaisi luopua ja ehkä jopa on todella iloinen, ettei silloin epävarmana 25-vuotiaana käynyt tekemässä mitään peruuttamattomia päätöksiä kauneusklinikalla.

Mutta se, että 17-vuotias tyttö, täysin epäkypsä vielä monella tapaa, päättää käydä leikkauspöydällä. Ei 17-vuotias osaa vielä tehdä mitään niin isoja päätöksiä tai edes ajatella sen pidemmälle elämää, että ehkä jonain päivänä sitä osaa hyväksyä itensä sellaisen kuin on. Sitä vain haluaa kaiken nyt ja heti. Sen ikäisenä sitä varmaan luulee että kunhan pinnallisella tasolla kaikkki on suht. kohdillaan niin kaikki muutkin ongelmat korjaantuu, ei se kuitenkaan mene niin. Painotan kuitenkin vielä että ymmärrän joissain tapauksissa, miksi sitä päätyy menemään leikkaukseen.

Kannattaa kuitenkin aina muistaa se, ettei kukaan ole täydellinen eikä siihen pidä edes pyrkiä. Mielestäni pitäisi vain olla oma itsensä ja yrittää unohtaa muu maailma ja asiat jotka aiheuttaa stressiä. Keskittyä enemmän tekemään niitä omia juttuja jotka tekee onnelliseksi ja tuo sitä hyvää oloa ja oppia olemaan tyytyväinen itseensä eikä murehtia turhia.

Facebook Comments

Seuraa meitä!

zzenyy

zzenyy

Nuori taiteellinen treenaaja.