Nadia Ammouri Ja Blogi

Elämäntaparemontti, osa 2

Olin aina pyörinyt hevospiireissä ja tehnyt tallihommia koulujen ohella. Jopa sellainen elämäntyyli ajoi huonoon syömiseen, oli kiire ja jatkuvasti tekemistä. Siitä se painon kanssa jojoilu lähtikin. Välillä innoistuin, kävin salilla ja otin itselleni ulkopuolisen pt:nkin kun ajattelin, ettei omaa siskoani, joka tietää tämän alueen kuin omat taskunsa. Ettei siskon ohjelmat ja boosti antaisi tarpeeksi. Treenasin pt:n avulla kuukauden ohjelmien mukaan, mitkä kehittivät ratsastajan lihaksistoa ja kestävyyttä. Halusin päästä kuntoon myös hevosen ja kilpaurankin takia. Tuloksia alkoi tulemaan ja huomasin, kuinka tulokset paranivat penkissä, maastavedossa ja kyykyssä. Oli ihana olla ammattilaisen opeissa ja huomata mitä vapailla painoilla ja oman kehon painoilla treenaaminen oli. Se vaati todella paljon puhtaita hyviä toistoja, tekniikan piti olla kunnossa. Ensin aloiteltiin pienemmillä painoilla ja määriä lisäiltiin melko nopeasti, koska haluttiin voimaa lisää. Myös ruokavaliopohjan saatuani tajusin, kuinka päin honkia olin syönyt lähes koko nuoruuteni ajan. Huomasin tuloksia syntyvän ja minkä motivaation se toi treenaamiseen. Kyllähän sekin motivoi entisestään, että valmentaja oli itse kunnossa ja saanut huikeita tuloksia. Muistan kuinka ammattikorkeakoulun tunneilla vain odotin, että pääsen treenaamaan ja siitä tallille ratsastamaan.

Nadia Ammourin Blogi

Se jokin, mikä eniten oli minua itseäni aina vaivannut oli leuanvedot, en totta totisesti saanut vedettyä yhtäkään puhdasta. Siihen hänellä oli äärettömän hyviä neuvoja ja niitä treenattiin ajatuksella. Se ihana päivä kun niitä tulikin sitten 4, olin onneni kukkoloilla! Sitä on vaikea kuvata kun saa kehosta irti sen kaiken ja huomaa selvän muutoksen. Se tuo iloa ja hyvää energiaa päiviin. Koko kroppa on kuin duracell pupu, lataat virtaa liikkumalla ja syömällä oikein. Olet taas valmiina mihin vain. Koulukin alkoi helpottaa tämän myötä, jaksoin keskittyä tunneilla opintoihin ja numerot alkoivat nousta. Huomasin, etten elänyt sokeritokkurassa enää. Myös ratsastustunteja vähensin, mutta kun sain niitä pidettyä, olin toisella tavalla energinen, en sokerin ansiosta vaan puhtaan syömisen. Löysin myös ystäviä salilta ja siitä lähti tosi hyvä motivaatio treenaamiseen. Kunnes eräs kaunis päivä ajoin valmennuksiin Pohjanmaalle. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, pysähdyin vielä huoltoasemalla kahvilla. Kaikki oli hyvin, kunnes nousin autoon ja lähdin ajamaan kohti valmennuspaikkaa.. Ajoin 5min, juttelin koiralleni ja pam.. päässäni sumeni.

Olin ajanut kolarin..

Facebook Comments

Seuraa meitä!

Nadia Ammouri

Nadia Ammouri