Kirjoittaja - Nadia Ammouri

Nadia Ammouri Ja Blogi

Elämäntaparemontti, osa 2

Olin aina pyörinyt hevospiireissä ja tehnyt tallihommia koulujen ohella. Jopa sellainen elämäntyyli ajoi huonoon syömiseen, oli kiire ja jatkuvasti tekemistä. Siitä se painon kanssa jojoilu lähtikin. Välillä innoistuin, kävin salilla ja otin...

Nadia Ammouri Ja Blogi

Elämäntaparemontti? Osa 1

Se on jännä, kuinka sitä elää omaa elämäänsä ja itsensä suhteen kuin kuplassa. Itse en edes ennen raskautta tajunnut, kuinka ”isokokoinen” olen. Riitinhän itselleni ja miehellenikin. Miksen siis riittäisi vastedes ja miksi pitäisi tehdä...

Nadia Ammourin Blogi

Huostaanotto, osa 3

Viimeinen osa. Sain elää huostaanotettuna sekä hyvin rakastettuna, minusta välitettiin aidosti. Niin sijaisäitini sekä -isäni, mutta myös henkilökunta, lomittajat (jotka tulivat kotiin, kun vanhemmat kävivät vapailla), ohjaajat, sosiaalivirkailijat...

Nadia Ammouri Blogi

Huostaanotto, osa 2.

Elämämme sijaiskodissa sai alkaa. Elin todella hyvän lapsuuden ja nuoruuden paikassa, jossa koin olevani turvassa ja minusta välitettiin. Koin saavani toteuttaa itseäni monissa asioissa ja näin jälkeenpäin uskonkin, että huostaanotto mahdollisti...

Nadia Ammouri ja Hevonen

Mitä haluan elämältäni?

Mitä nainen haluaa elämältään? Siihen lienee varmaan yhtä paljon ajatuksia ja mielipiteitä, kuin on naisia. Ajattelin joskus 17-vuotiaana, että elämä 30-vuotiaana on varmasti aika helppoa. Tietää mitä tekee ja saa täysin itse päättää tekemisistään...

Nadia Ammouri

Kosinta, osa 2

Hämmentyneenä lähdin suihkuun. Jotenkin olin aavistanut, että jotain tapahtuu tänään. Jotain normaalista poikkeavaa, mutta että ilman Anttonia? Outoa. Olimmehan me Anttonin syntymän jälkeen kerran oltu kahdestaan muutama kuukausi sitten, muuten hän...

Nadia Ammouri

Kosinta osa 1.

Me ollaan tunnettu jo kolmisen vuotta. Elämä on aikalailla muokannut meistä vanhempia, joiden oman edun edelle menee lapset. Välillä jo Anttonin ollessa vanhempi, Amin tokaisee minulle: ”Minulla on Nadia ikävä sinua, me ollaan niin vähän enää...